Janakkalan kisat, kolme rataa. Tai yksi ja yksi kolmasosa.

Nopalla oli tänään kamala into radalle. Lämppälenkillä se älysi minne tultiin ja loppumatkasta halusi mieluummin roikkua hihnassa kuin oikeasti kävellä. Into huokui myös radalla, jossa vauhtia oli kamalsti, kontaktit jäi vähän puolitiehen ja se törmäsi rimaan. Lähti ponnistamaan superkaukaa A-esteen jälkeen, jonka alastulon katsoin että tekee kunnolla, ja tuli sääret/polvet edellä riman päälle kaataen esteen. Juoksi kovaa putkeen ja kielsi seuraavan hypyn, joka oli piti suorittaa minua kohti. Keskeytin ratasuorituksen ja hyppyytin esteen muutamaan kertaan ennen loppuhyppyä.

Kävelyttäessä olin katsovinani pientä kevennystä toiselle takajalalle. Kopeloiden ei tuntunut mitään rikkinäistä. Pihalla oli yksi yksinäinen hyppyeste hiekoitetulla lumella, jossa tein kolmella korkeudella vähän hyppyjä ja tämän jälkeen kevensi selvemmin toista takajalkaa. Siispä lisää liikutusta ja sen jälkeen hetkeksi lepoon.

Ennen seuraavaa rataa lämpätessä en enää nähnyt kevennystä, joten ajattelin katsoa mitä radalla tapahtuu. Epäilyksenä, että herkkänä tyttönä se luultavasti kieltää. Ja niinhän se tekikin, ei lähtenyt ekaan hyppyyn. Kävin istuttamassa uudestaan esteen taakse ja lähempää ohjaten kannustin eteenpäin. Tultiin hyppysuora suorinta tietä maaliin, aika kovaa muuten kun sai rohkeuden pistää tulemaan, en lähtenyt rataa yrittämäänkään. Hyppis jätettiin väliin ja lähdettiin kotiin.

Noppahan kielsi Ojangossa lämppäesteillä viimeksi, kun kaatoi siellä yhden esteen tönäistessään siivekettä. Työstettiin se samantien siellä lämppäesteillä, eikä sitten tullut rimakauhua samalla tavalla. Radalla ei silloin tullut kieltoja kuin omasta huonosta ohjaamisesta johtuen, mutta osa hypyistä oli sielläkin hakemista ja kaukaa ponnistusta. Sekä se epävarma melkein-lentokeinu.

Pistän sen treenaamaan hetkeksi matalilla ja lepäilee kisoista, tsekataan lisäksi fysiikka ja suunnitellaan kalenteria uusiksi.