Noniin. Tunnaria vähän eri näkökulmasta. Käpyjen ja keppien kanssahan se oman hakeminen on helppoa, kun siellä maassa on jo valmiiksi tonneittain sitä luonnon tavaraa. Siispä tein testin ja ripottelin melkein kaikki meidän hajuttomat nurmikolla näkyviin erinäiseen siroteltuun muodostelmaan, kuitenkin ihan hyvin välein. Istutin Nopan vähän matkan päähän katsomaan. Kävin nuuskuttamassa sille omaa ja vein sen sitten väärien keskelle. Lähetin hakemaan ja koirahan tekee työtä käskettyä nuuskutellen sieltä kaikkien samannäköisten kapuloiden joukosta sen oman. Superkehut ja herkkupalkat ja eikun uudestaan sama juttu. Nyt kävin viemässä oman hiukan eri kohtaan ja uusi lähetys, samanlainen hieno haku. Kolmaskerta toden sanoo, joten vein nyt uuteen kohtaan riviin viisi väärää ja sen saman oman. Lähetys hakemaan, nostaa oman ja pudottaa tarkastaakseen viereisen, nostaa uudestaan oman ja tuo sen nätisti. Olisko tämä se meille sopivampi treenimenetelmä?

Laitoin sitten koiran makuuseen ja kävin viemässä pallon nauhoitettuun ruutuun takapihan perälle. Ensin lähetys siniseen ruutuun näyttämättä, otin tähän nyt vihjeeksi kumartumisen lavan taputukseen samalla kun sanon hiljaa "ruutu". Samalla treenaillaan vähän sitä käden heilautusta ohjesuunnaksi, Noppahan osaa lähteä jo pelkästä vihjeestä. Hieno. Siitä sitten mentiin nauhoitetulle ja kovaa loppuun pallolle asti. Lopuksi velä yksi josta heitin lopuksi palloa :) Seuraavaksi taas siirrellään ruutua sinne, missä se on ollut koiralle vaikeaa. Mulla on nyt neljät erilaiset tötsät ja josko niitä sitten ripottelisin eri paikkoihin pitkin pihaa.

Kaukoja, josta sitä pirun seisomista taas muistutellen. Toruin kun ei noussut, uusi yritys parempi, mutta nyt tuli pari askelta samalla eteenpäin. Minun ilmeestä jo näki tehneensä väärin ja peruutteli makuulle lähtöpaikkaan. Alusta uusiksi ja nyt teki hyvin, ei myöskään näyttänyt liikkuneen eteenpäin.

Hyppynoutoa, jossa takaisinhypyn hidastaminen on kovin hankalaa. Lopuksi käsiohjausta ja sillä onnistui hyvin. Alkoi jo turhautua kun ei onnistunut ja sitten hakiessa korjailla otetta. Siispä pieni apu jakehut jolloin teki hyvin ja epäröimättä.

Seuruuta lyhyt pätkä, jossa nyt pariin otteeseen askelia joka suuntaan, tuntui jo vähän keräävänkierroksia siitä kun palkkaa ei heti tippunutkaan, hyvähyvä, kestävyyttä sitä halutaankin! Mitään näpsimisiä ei mutta suu auki painaa päällä liivin taskuun kyllä..

Lopuksi metallinouto ensin vauhtina, toka luovutukseen asti, jossa piti edessä kapulaa kielen päällä suu ammollaan, mutta ei mälvännyt tiputtaakseen, hassu koira.